Mitä uutta asuinaluesuunnittelussa 1990- 2000 –luvuilla ?

      
Miten asuinaluesuunnittelu on kehittynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ? Oman ajan trendejä on vaikea havaita. Näyttää kuitenkin siltä, että mitään yhtenäistä trendiä ei ole löydettävissä. Kovin suuria muutoksia asuinaluesuunnittelussa ei ole myöskään tapahtunut. Kaikki kukat ovat saaneet kukkia. Korttelikaupunki näyttää kuitenkin olevan edelleen kova sana pohjoisessa ja keskeisessä Euroopassa. Örestadin edustama avoin suurimittakaavainen 1970-lukulainen rakentamistapa ei ole saanut seuraajia. Joitakin yksittäisiä menneitä aikoja ja tyylisuuntia edustavia alueita on syntynyt etenkin Ruotsiin, meillä tätä linjaa edustaa Vantaan Kartanonkoski. Ilmastonmuutos ja ekologisesti kestävä rakentaminen ovat olleet voimakkaasti esillä, mutta vaikuttaneet melko vähän asuinaluesuunnitteluun Helsingin Viikin jälkeen.

 

Kaupunkien, etenkin pääkaupunkiseutujen ja suurien kaupunkien voimakas kasvu on aiheuttanut tarpeen rakentaa tiiviimmin ja korkeammalle. Rakentamisen mittakaava muuttuu.  Tukholman uusilla alueilla sen jo huomaa, Helsingissä toistaiseksi vasta suunnitelmissa ja joillakin rakenteilla olevilla alueilla. Korkeita yksittäisiä torneja tai torniryppäitä on kohonnut asuinalueille 2000–luvulla.

Perinteinen korttelikaupunki on urbaani ja tehokas. Uutta identiteettiä korttelikaupunkiin on saatu arkkitehtuurilla, esim. rakennusten osia korostamalla esim. kattohönterit. Toinen tapa on ollut sekoittaa lamellitalokortteleihin muita talotyyppejä, esim. townhouseja. Perinteinen keino on korostaa rakenteen osia muita rakennuksia korkeammilla tai matalammilla rakennuksilla.

Yhtenäinen kaupunkikuva ei ole nyt erityisen muodikasta. Useimmissa aluekaavoissa edellytetään kuitenkin   samantapaisia kattomuotoja ja yhtenäistä mittakaavaa, usein myös materiaalipalettia. Kaavoittajan ”pakkovallasta” ei ehkä kuitenkaan päästä, sillä Tukholmassa on huomattu, että sattumanvaraisen näköiseen kaupunkikuvaan pääsee vain ankarilla kaavamääräyksillä, Årstafältet.

Kaavakilpailuissa näkee paljon ehdotuksia, jotka perustuvat alueen tai sen osan suurmuotoon. Tällaiset ehdotuksethan nousevat hyvin esiin arvosteluvaiheessa. Suurmuodot ovat harvemmin säilyneet toteutukseen saakka. Vapaamuotoiset korttelit ovat olleet myös suosittuja, vaikka useita vuosia kaavakilpailuissa esiintyneiden pehmeästi aaltoilevien ”kumilenkku -kortteleiden” aika näyttää olevan ohi.

  

Satamien ja teollisuuden siirtyessä monien pohjoisen ja keskeisen Euroopan kaupunkien keskustoista syrjemmälle, alueet on otettu asuin- ja työpaikkakäyttöön. Uusia rantakaupunginosia, joissa merellisyyttä on korostettu rakentamalla rantapromenadeja, kanavia ja altaita, on syntynyt Tukholmassa, Helsingissä, Kööpenhaminassa, Göteborgissa, Hampurissa, Ålborgissa jne. Mallia on otettu lähinnä Hollannista. On myös lanseerattu uusia rakennustyyppejä rantataloja- ja kelluvia asuntoja.         

 

Helsingissä esikaupunkialueille on suunnitteilla kaupunkimaisia pientaloalueita, jotka perustuvat pitkälti townhouse -talotyyppiin. Viimeksi matala-tiivis rakentaminen oli voimakkaasti esillä 1980- ja 90-luvulla Tanskan taet laev –alueiden innostamana. Siitähän onkin kulunut jo 30-40 vuotta. Silloin syntyi tosin vain melko pieniä matala-tiivis esikaupunkialueita.