Käpylän lippakioski - pieni on kaunista

 

Käpylän lippakioski – pieni on kaunista

Pohjolankadun päässä Otto-Iivari Meurmanin puistossa on yksi Helsingin kahdestakymmenestäviidestä jäljellä olevasta kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin 1930 –luvulla suunnittelemasta lippakioskista  Viime vuosien aikana sen ympäristöstä on kehittynyt eräänlainen Käpylän sosiaalinen keskus. Vaikka viereisellä aukiolla on pitkään ollut raitiovaunulinjan 1:n päätepysäkki ja aukion reunoilla Siwa, muutamia pikkukauppoja, hotelli ja R-kioski, vasta lippakioski näyttää tehneen vetovoimaisen paikan kohtaamiseen ja oleskeluun.

Lippakioski liittyy istuskeluun hyvin sopivaan laveaan nurmikenttään, taempana on kauniisti istutettu pieni kukkapuutarha, pelikenttä sekä leikkipuisto.  Kioski on levittäytynyt pieninä eriparisina pöytäryhminä jalkakäytävän ja puiston laitaan.  Kioskin luukun ääressä seisoskelee jatkuvasti ihmisiä juttelemassa kioskinpitäjän ja toistensa kanssa.  Moni nauttii hyvästä capuccinosta, lattesta tai tarjolla olevista erilaista teelaaduista ja muhkeista croissanteista – ei mitenkään tavanomaista kioskitarjontaa.  Lehmusten varjossa pöytien ääressä viihtyy usein lapsiperheitä.  Nuoret siirtyvät istuskelemaan aurinkoiselle nurmelle ja lapset kirmaavat leikkipuistoon, jonka elämä sykkii viereisen koulun lukujärjestyksen tahdissa. Ohikulkija pysähtyy lukemaan kioskin seinään kiinnitettyjä ilmoituksia; on tarjolla erilaisia tapahtumia musiikkiesityksistä pienimuotoisiin pihakirppiksiin, myydään lastenvaunuja ja otetaan vastaan omenoita.  Kioskilla on pidetty pienimuotoisia runo- ja musiikkitapahtumia. Kun kirpputori levittäytyy viikonloppuisin nurmikolle, kioskilta puistoon kantautuu musiikkia. Disc jockey vaihtaa pöydällä olevaan levysoittimeen levyn toisensa jälkeen.   

Kioskia on pitänyt viimeiset viisi vuotta joukko nuoria aikuisia. Iloisella ja letkeällä otteella sekä ennakkoluulottomalla toimintatavalla he ovat luoneet pienen kohtaamis- ja tapahtumapaikan muutoin rauhallisesti uinuvaan Käpylään. Nyt kioskin vuokrasopimus on umpeutumassa ja kioski kilpailutetaan seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

Pienet asukkaita kokoavat palvelut ovat asuinympäristössä tärkeitä. Niitä on vaikea saada syntymään ja vaikea pitää käynnissä , koska ne eivät yleensä ole taloudellisesti riittävän kannattavia.  Kahvilaa ei tahdo löytyä keskustan ulkopuolelta muualta kuin huoltoasemilta. Kaupallisten ketjujen pitämät palvelut ovat usein steriilejä.  Niissä on tarkoitus ostaa ja lähteä, ei jäädä viihtymään. Ruohonjuuritasoiset elämänmakuiset ja epämuodolliset paikat, tuntuvat monista kotoisilta ja mukavilta. Ne ovat osa kaupunkikulttuuria. Pitäisi löytää keinoja tällaisten sympaattisten kaupallisen toiminnan raja-alueilla operoivien usein asukaslähtöisten toimintojen tukemiseen.