Valoa kaupunkiin
Seitsemäs
Lux Helsinki houkutteli viikko sitten helsinkiläiset perhekunnittain keskustan
kaduille ja pihoille nauttimaan valotaiteesta. Ledlamppuja kantavien oppaiden
perässä puikkelehti väkijoukossa suomen-englannin- ja venäjänkielisiä ryhmiä.
Lux Helsinki
sijoittuu sopivasti pimeään tammikuuhun jouluvalojen sammumisen jälkeen.
Festivaalin suosio todistaa, että kaupunkitapahtumia tarvitaan myös talvella;
kävellään ja katsellaan teoksia, tavataan tuttuja ja piipahdetaan välillä
lämmittelemään johonkin kahvilaan. Valotaide tuntuu olevan helpommin
omaksuttavaa kuin konkreettisempi materiaa sidottu kuvataide, vaikka valotaide
on enimmäkseen täysin abstraktia . Valotaide on muuntuvaa, usein leikkisää ja
interaktiivista. Katsojat voivat tänäkin vuonna astua monen valotaideteoksen
sisään, muuntaa teoksia ja sulautua osaksi niitä. Taideteos ja henkilökohtainen
kokemus sulautuivat erottamattomasti yhteen. Erityisesti lapsia riemastutti
tämä taide, jota sai (jos voi) koskea ja muuttaa. Anonymous Finlandiatalolla
houkutteli yhteiskunnallisiin kannanottoihin tai vaikkapa runonlausuntaa.
Poliittista taidetta edusti otsaansa rypistelevä Putin kaupungintalon korttelin
pihalla. Valolla ja äänellä luotiin jo 1800-luvun lopussa vaikuttavia spektaakkeleita.
Tästä oli esimerkkinä shift, Porthanian valo/ääniteos.
Lux Helsinki
kesti vajaan viikon. Osa teoksista oli luotu varta vasten tätä festivaalia
varten, jotkut olivat olleet nähtävissä jo monella festivaalilla. Valo on
abstraktia, mutta aina tilaan sidottua. Suurkirkko on useana vuonna yhdistetty
valotaideteokseen, niin tänäkin vuonna. Valotaideteokset oli sijoitettu
osittain kaduille osittain sisäpihoille, jonne ulkopuolisilla on harvoin asiaa.
Katsojilla oli tilaisuus tutustua kansallismuseon pihatiloihin ja
kaupungintalon korttelin sisäosiin. Vanhan klinikan nykyisin humanististen
tieteiden laitoksen ympäröimä piha oli tänä vuonna Latern park, jossa tuuli
heilutteli kymmeniä erivärisiä lyhtyjä.
Kaikki
teokset eivät ehkä olleet ikimuistettavia, mutta kokonaisuutena festivaali oli
elämyksellinen ja onnistunut kokonaisuus. Uutta kirjastotaloa odotellessa oli
myös mukavaa havaita, että kansalaistorin liepeillä on jo nykyisin mahdollista
oleskella sisätiloissa ilman ostopakkoa. Musiikkitalo on auki aamusta iltaan.
Suuressa kahvilassa voi istua vaikka lukemassa pari tuntia, siellä voi myös pitää
pienempiä kokouksia. Kylmällä säällä jalankulkijat oikaisevat mielellään
sanomatalon aulan kautta. Samalla voi usein kuulla jonkun esitelmän tai
keskustelun ja katsoa aulanäyttelyn, festivaalin aikana valotaideteoksen. Mutta
aulakahvilan lautakalusteet sopisivat kyllä paremmin esikaupunkiterassille tai
kesämökille.
Helsingissä
on vain vähän pysyvää valotaidetta. Huomattava lisä saadaan Kruunuvuorenrannan rakentuessa. Nykyisen suuren keskustaan näkyvän Koronan
lisäksi valotaidetta tulee lisää julkisiin tiloihin ja asuinkortteleiden pihoille.
